shikibu's secret journal

Hauskaa, kuinka edellisessä merkinnässä valittelin sitä, etten ollut neljään viikkoon kirjoittanut tänne yhtään mitään. Kuinkas nyt suu pannaan, kun on mennyt.. yli neljä kuukautta? Harkitsin jo tuossa jokin aika sitten tekeväni tunnuksen Bloggeriin, but hell, enhän edes kirjoita tänne. Parempi vain pitää tämä yksi journali, jonne aina joskus aikojen päästä muistan kirjoittaa taas. Tai sitten.. ehkä kirjoittaisin Bloggerissa sellaisia hieman lyhyempiä merkintöjä, parin päivän välein vähintään. Tänne taas tulisin aina muutaman kuukauden välein kirjoittelemaan kunnon romaanit, hah. Not such a bad idea, is it? No? Yes? ..


Mutta mitäs tässä muuta. Eipä oikein mitään. Henkinen tasapaino heittelee aina hieman ylös ja alas - psykiatrille sain juuri ensimmäisen aikani ensi kuun puolelta. Tällä hetkellä en haluaisi mitään muuta, kuin päästä Pariisiin. Ja jäädä sinne. Istuskella pienessä, kahvinhumuisessa kahvilassa ja jutella henkeviä ja esitellä filosofisia kantojani(kunhan keksin ne ensin) muulle pariisilaisnuorisolle. Tietty etsisin asunnon, jossa täytyy ehdottomasti olla ranskalainen parveke. Ei tarvisi sijaita aivan keskustassa, mutta jossain sen laitamilla. Ehkä veisin sopivin väliajoin kukan mm. Oscar Wilden haudalle, kun siihen kerran on mahdollisuus.


No, saahan sitä olla haaveita? :(


 EDIT: Uusi blogini löytyy nykyään täältä!

Kids, remember to update your blogs and journals more often than I do. So it won't just.. be useless and dead. Duh.

Awright, olen tylsä ja kirjoitan suomeksi. Ei mitään kovin erityistä kerrottavaa ole, mutta tuli vain tunne, että voisi kirjoittaa tännekin pitkästä aikaa jotain - on siitä kuitenkin se nelisen viikkoa, kun on tullut viimeksi päiviteltyä.

On taas ollut oikein aikaansaamaton viikonloppu. No okei, sain aloitettua tuon Silent Hill kolmosen pelaamisen, sekä vastasin juuri yhteen roolipeliin, mutta niiden lisäksi on vain aika mennyt laiskotellessa. Tämä sunnuntai etenkin, perinteinen masistelupäivä. Ollut myös erityisesti tunteet pinnassa, kun on ollut liikaa aikaa miettiä asioita. Kuten mitä se minulle tekisi, jos menettäisin ystäväni, ellen jopa kaikkia. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta toivon sydämeni pohjasta ja senkin yli, ettei näin tule käymään. Omistan niin vähän juuri näitä ystäviä, jotka ovat eri ryhmässä kuin kaverit. Ja jos näistä joku katoaisi yllättäen elämästäni, niin.. äh. Siinä oltaisiin sitten aika hitonmoisessa pulassa sitten. Että nyt sinä yksikin, joka mietiskelet, millaista se olisi jos vain menisit hukkaan ystäviltäsi ja kaikilta, eikä kukaan tietäisi missä olet - siinä menisi meikäläiseltä niin iso pala itsestäni hukkaan, ettei voi kuvitellakaan. Koluaisin jokaikisen kolon ja raon, joissa mahdollisesti voisit olla, jotta löytäisin jälleen. Sanot, että se olisi ihanaa sinusta näin vain kadota, eikä kukaan kuitenkaan vaivautuisi välittämään koko asiata, mutta näin ei ole. Kertakaikkiaan suorastaan loukkaa se, että ajatellaan noin. Vähätellään itseään JA läheisiään, jotka eivät muka piittaisi. Ja olen aika varma, että jos ikinä näin jättäisit kaiken taaksesi, et olisi lopulta tyytyväinen lopputulokseen. Period.

Noniin. Tällaista olen tänään puinut, ystävieni tärkeyttä ja tietty angstannut vähän itsenikin puolesta, kun tunnen oloni vähän yksinäiseksi. Aika harvoin tunnen itseni yksinäiseksi tai valitan siitä, vaikka sitä oikeasti olisinkin. OSTETAAN TAPAHTUMARIKAS ELÄMÄ HALPAAN HINTAAN. /caps
Seuraavat pari päivää olen myös yksinäinen, kun koulussakaan ei ole ketään. Tyypit vaan feidaa minut ja lähtevät Hellsinkiin keikkailemaan, olen katkera. :F

Enkä tiedä, mitä tekisin sen työssäoppimisen kanssa. En ole motivoitunut ollenkaan hakemaan työpaikkaa, tässä pikkukaupungissa on niin huonot mahdollisuudet saada oman alan työharjoittelupaikkaa, ja ne harvat paikatkin ottavat vain kolmannen vuoden opiskelijoita töihin. Screw them, sanoisinko. Tekisin myös töitä varmaan huomattavasti mieluummin, jos saisin siitä jonkinlaisen rahasumman vastineeksi. Koska raha on nykyään niin tärkeää, ja sitä oletettavasti pitäisi työnteosta saada. 8( Viime työpaikaltani en saanut kuin jonkinlaisen käsityksen siitä, miten InDesignia käytetään, ja millaista on työskennellä jonkun toisen ihmisen kotona, jossa lapset ja elukat pyörivät jaloissasi työskennellessäsi. Pojat, oli siinä kestämistä, en osannut sopeutua sinne ollenkaan. Olin todella kiitollinen, kun se oli ohi viimein.
No, ehkä vielä jotain keksin lopulta. Tai sitten koulu saa minulle jonkun paikan keksiä, jonne on sitten pakko mennä, oli se sitten tyyliin kirpputori tai vastaava.

 

Duh, the worst effing weekend ever. Made of boredom, panic attack and sleepyness. ... I just want to be normal, healthy and all. LE ANGST.
 

Okay, enough of ranting. I shall talk more about nice and positive things, right. Like.. next Friday, I'm going to Vantaa, to meet some of my dear friends. God I miss them so much - seeing them again is like winning in a lottery. And above all that: I'll see Disturbed and Shinedown! Holy guns and barrels, two of the most best bands in the world. And mother even dared to say, that if I'll get another panic attack within this week, I won't go anywhere. Seriously, I'd go there even if I was dying. I've paid for the ticket already and all, no way I'd let this opportunity go without action. So I'll do my best to not get distressed. Of course I can't really stop it coming, but.. yeah.
 
Other than that, nothing special has/is going to happen in my life for now. Sure is one boring life, eh.

Oh, we just came from lunch, me and my friends. This random guy came to us and gave my friend some kind of paper, and then got away. So, we read it.. and it had text telling about misanthropy. I was immediately going to tell someone about it, but my friends were all "oh, well" and shred the whole paper. FFS we were told to tell about things like this to someone, teacher or such. I'm getting a bit worried about this.. I feel like that guy might do something to me or my friends, if we told about him. ]: MOM~!  
... maybe I'm just too hysterical about this?

Okay, this time I'll write in Finnish. Just so I can write everything clearly, since I have problems with composing my thoughts into words, especially in English, sometimes.  


Syysloma sitten alkoi. Ei mitään erikoisia suunnitelmia tulevalle viikolla, paitsi huomiseksi. Mennään isän kanssa kahdestaan käymään Keskisellä, kunnon törsäysmielessä tietenkin - etenkin, kun äiti ei ole mukana. Sehän katsoo meidän rahan perään niin tarkoin, että yksi jos toinen _halpa_ elokuva jää ostamatta ks. tavaratalosta. Lame, kuitenkin niin harvoin siellä käydään. Minä vaan haluaisin pistää tilin sileäksi, kun sinne kerran pääsee. No ei nyt ehkä ihan, but you get what I mean. Aioin alunperin mennä Tampereelle, mutta tulin sitten toisiin aatoksiin, ja sovittiin tästä reissusta sensijaan. Menen pääasiassa etsimään valkoisia maihareita, tai edes jotain siistejä kenkuleita. Olen auttamaton kenkäholisti, ei mahda mitään !

Huomenna myös ufojen saapuminen on odotettavissa. Olen puoliksi skeptinen tämän asian suhteen, mutta se toinen puoli taas uskaltaa hieman uskoakin siihen. On aina ihan mielettömän jännää odottaa, tapahtuuko jotain vai ei. Jos ei, niin ei siinä sitten mitään, meitä on kusetettu jälleen. Jos taas tapahtuu, sitten vaan mennään sen mukaan. Jos näen uutisissa, että valtava alus on nähty jossain Amerikan yläpuolella, sekä muita pienempiä aluksia sen rinnalla Euroopankin puolella, niin saattaa olla aika ristiriitaiset fiilikset. Sehän olisi kaikenkaikkiaan mullistavaa, jotain mistä ihmiset on kohisseet jo kymmeniä, satojakin vuosia ehkä, tapahtuu viimein. Mutta tulevatkokaan viestiensä mukaan kaikessa rauhassa, se mietityttää. Sanovat vain tulevansa näyttäytymään aluksineen kolmen päivän ajaksi. Toisaalta, jos heillä olisi suunnitelmana tuhota koko planeetan elämä, olisivat sen varmaan tehneet ilman ylimääräisiä ilmoituksia. Elleivät nyt sitten tule, ja ota ihmiskuntaa orjikseen, eläimet ruuaksi. Kaveri vaan tokaisi, että jos jätkillä vaan on töitä tarjottavana, niin kyllä se hänelle passaa, kun on töitä jo muutenkin koittanut hakea. Haha, voihan sen niinkin ajatella.

Syntymäpäivä myös tuloillaan ensi sunnuntaina. 17 koittaa, lapsilisät loppuu, olen vuoden vanhempi ja vuoden lähempänä kuolemaa. Vaan saanpahan uuden koneen, eikä mikään aivan turha pömpeli olekaan tiedossa. Suunnitelmissa HP Pavilion Elite m9364.sc, 3 gigan muisti ja 640 gigaa kiintolevytilaa, GeForce 9600 GS-näyttis, Blu-ray-soitin.. Kusen hunajaa. Edes nörttikaverillani ei ole noin kovia systeemejä, ei voi olla tuntematta hieman paremmuutta siinä. Ainut juttu, joka kalvaa, on käyttis. Meinaa Visv.. Vista. Yhteensopivuusongelmat eri ohjelmien kanssa saattavat tulla eteen, muutenkin se on erilainen vanhaan kunnon XP'hen nähden, pelkään etten totu siihen. No totun, mutta se saattaa kestää. Toki voi aina asentaa XP'n, mutta se maksaa taas sen satasen verran - ellen hanki rikollisin tein, mutten taitaisi viitsiä.   

Taidan itseni viihdykkeeksi katsella elokuvan Suicide Circle seuraavaksi. Minä kun niin pidän aasialaisesta splätteristä.

 

Okay, this is where I officially start writing my journal. Fasten your seatbelts !

 So what can I say. It's Friday, finally. Weekend starts and then another new week welcomes us - if we'll ever make it there. You can already see how positive person I can be sometimes. But seriously, anything can happen anytime, anywhere, to anyone. So it's good to be a little aloof. The incident that occurred about a week ago is a good example. You know, the school shooting in Kauhajoki, Finland? Yep, that's my town. Fortunately me or any of my friends don't go to that school where all happened, but it's still very, very shocking. Many people died once again(since this ain't the first time), and all this makes you wonder if it's really safe to go to school anymore. In the end it is - things like these don't come up just everyday, after all. So now that I and most of the people here have got back to their normal lives, it doesn't really bother that much anymore. Of course there have been some rumours about another attack to my school. But those are just.. rumours. Not actual threats have been sent to us, so I don't see reason for me to be afraid. That'd just make me really tired and frustrated, when I'm only trying to go on with my life. Just like today, about a half of our class didn't show up at school, because one rumour said that today something could've happened. Yesterday some girls got really hysterical about this and started to cry.. Made us all feel a bit down.
But as it seems, nothing happened. Otherwise I wouldn't be here, writing this journal entry, now would I?

I'm totally in love with Danzig now, after I stumbled across them few weeks back(haha actually, I listened to "Mother" all the time while waiting for the "Doom's Day" 10/9/08.) The band, and Glenn Danzig, the singer. My God.. that man looks so badass, and how does this girl love badass-ness..  especially when that badass is one sexy, charismatic and powerful voiced Son of Devil. <.< ♥ /fangirlsm   



Man that live rocks my socks, shoes and pants..

Tomorrow it's my grandfather's birthday. He'll be 75 already. We need to give him a visit. Maybe I can manage to draw something there, it's always very inspiring when we're visiting. Oh and that reminds me, I might post some of my artworks with journal entries, if I feel like it. So it's like a journal + art blog for me. But we'll see, we'll see.. 

So, it's my very first post here in LJ. Nice to meet you. *bows*
Still thinking whether I should write in English or Finnish.. Since I'm more fluent in Finnish, but then not many people would understand any of my writings. Maybe I'll just go by the mood? Yeah, I'll go by the mood.

Since it's my first post, I'm not going to make it too long. Just trying things out and getting used to this darn thing, it's a totally new site for me, after all. Or rather, my first time using it with my own account. Of course I've checked some communities and stuff without an account, mostly for manga scanlations.

Now I'm headed to find some kewl mood icons !  

Edit: Yay, found some nice mood themes for now. Credits are displayed in my Info.